DC Cosmic Odyssey -arvostelu

Tällä kertaa arvostelen vuonna 1988 julkaistun DC minisarjan nimeltään Cosmic Odyssey, jonka luin yhteen koottuna kirjana.  Hyvikset yhdistyvät jälleen kerran kammottavaa pahaa vastaan, joka on tällä kertaa Anti-Life. Luulin, että kaiken syövä Anti-Life olisi jollain tavalla kytköksissä Crisis on Infinite Earthsin Anti-Monitoriin, mutta olin väärässä.

Darkseid kokoaa tarinan alussa sankareita nousemaan mustaakin mustempaa uhkaa vastaan. Porukkaan heitetään DC:n suurimmat tähdet Teräsmies ja Batman, mutta myös tuntemattomammat hahmot kuten Orion ja demoni Etrigan pääsevät toimintaan mukaan.

Tällä kertaa teemana on mielestäni se, miten hyvässä on pahaa ja pahassa hyvää. Orionin teot Thanagarilla saavat kylmää vastakaikua Teräsmiehessä, joka vastustaa turhaa väkivaltaa. Myös John Stewart Vihreänä lyhtynä tekee jotain, joka saa hänet itsetuhon partaalle.

Cosmic Odyssey sisältää oivaa moraalista pohdintaa ja pureskeltavaa. Erityisen hyvää on se, miten tarinassa kaikki hahmot kytketty hyvin ratkomaan Anti-Lifen punomia juonia. Myös Darkseidin oma juoni paljastuu sopivan pirullisena kirjan loppupuolella.

Ehkä hieman miinusta tulee etäännyttävästä piirrostyylistä. Välillä hahmot tuntuvat harmittavan pieniltä tai pienipäisiltä. Kokonaisfiilis ja jälleen kerran loistava tarina kuitenkin kompensoivat.

Suosittelen erityisesti sunnuntai-iltapäivän lukuhetkiin :-)

Tähtiä 4/5.

Teräsmies -arvostelu

Grant Morrisonin kertoma All-Star Superman on vihdoinkin julkaistu Suomessa kokonaisuudessaan kovissa kansissa ja tittelinä on melko tylsästi Teräsmies. Olen aina vierastanut vähän Teristä mutta viimeistään tämä kirja syvensi suhdettani tähän supersankareiden kanta-isään.

Kirjaan on koottu kaikki All-Star Supermanin numerot 1-12. Tarinoiden fiilis vaihtelee aika paljon, mutta pääasiassa meno on aika kosmista ja ajassakin matkustellaan. Spoilerina sanottakoon, että Teris suorittaa kirjassa viimeisiä urotöitään, joten tarinatkin ovat siinä suhteessa muhkeita. Kirjan tapahtumat eivät sijoitu kuitenkaan normaaliin DC-aikajanaan, joten hahmoille on annettu todella paljon erikoisia piirteitä ja poikkeuksellisia tapahtumia.

Piirrosjälki on hienopiirteistä ja realistista. Jotkut hahmot vaikuttavat jopa irvokkailta, kuten Parasiitti. Erityisen hyvin uudelleen kuviteltu hahmo on Jimmy Olsen, Clarkin kollega.

Vaikea löytää upeasta kuvituksesta ja mielikuvituksellisesta juonesta mitään pahaa sanottavaa...no ehkä Bizarro-olioiden kieltä oli hieman haastavaa seurata, koska puhuivat toista, ja tarkoittivat sen vastakohtaa.

Upea hyvin pakattu DC-maailmaan tutustuville ja jo tutuksi tulleille kerrassaan viihdyttävä teos!!!

Tähtiä 5/5.

 

DC: Identity Crisis -arvostelu

Jo jonkin aikaa DC:n sarjakuvia lukeneena, voin kyllä todeta että tarinat riipaisevat tunnetasolta todella syvältä eikä vuodelta 2004 peräisin oleva Identity Crisis ole siinä tosiaankaan mikään poikkeus. Nyt kyseessä ei ole maailmankaikkeutta mullistava kriisi vaan sankareiden lähimmäisiä uhkaava murhaaja.

Tarinan alussa Elongated manin vaimo Sue tapetaan ja sankarit alkavat tutkia mystistä murhaa, jonka vaikutukset ulottuvat kaikkiin aina Teräsmiehestä Flashiin... Murhaajan jäljet viittaavat useaan eri pahikseen, joten syyllisen etsiminen ei ole helppo nakki.

Lisäksi menneisyydestä paljastuu Justice Leaguen tekemä moraalisesti arveluttava juttu, joka haastaa myös oman näkemykseni sankaruudesta ja moraalista. Tämän paljastuksen jälkeen en voi sanoa, että suhtautuisin enää samalla tavalla näihin sankareihin.

Viimeistään Identity Crisisin myötä olen huomannut, että sarjakuva pystyy tunnetasolla kertomaan paljon syvempiä tarinoita kuin nykyajan romaanit. Viime aikoina kun romaanitkin ovat vanhan ja trendien toistoa, niin ainakin DC:n supersankarisarjakuvat pystyvät sykähdyttämään tavalla, joka ei missään määrin näytä massan halujen tyydytykseltä.

pakko antaa tähtiä 5/5.

Tässä aivan upea aukeama Sue Dibnyn hautajaisista.

Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 2009 - arvostelu

League of extraordinary gentlemen -saaga on edennyt (toivottavasti) viimeiseen osaansa. Ruuti on vähissä ja viimeinen panos on suutari.

Alan Mooren saaga oli todella mielenkiintoinen kun elettiin 1800-lukua ja kun porukkaan kuului mm. Näkymätön mies ja Dorian Gray. Nyt hengitellään Liigan viimeisillä jäännöksillä Orlandolla ja Mina Harkerilla, jotka eivät kahdestaan saa tarinaan minkäänlaista fiilistä.

Jo edellisessä osassa kohuttu Antikristuskin ilmestyy paikalle, mutta ei onnistu luomaan minkäänlaista uhan tuntua. Lopun välienselvittely on varsinaista tuubaa, loppuun olisi kaivannut kunnon mullistuksia ja riehumista.

Toivottavasti tämä oli nyt tässä, ja tämä tarina jätetään rauhaan.
Tähtiä 1/5.

Piranha 3DD-arvostelu

Parin vuoden takainen Piranha elokuvan uudelleenlämmitys on saanut jatko-osan nimeltään Piranha 3DD. Viittaus isompiin rintoihin toteutuu tässä elokuvassa ainakin parissa kohtauksessa, jossa pomppivia rintavarustuksia kuvataan oikein hidastetusti.

Laatua tämä ei ole mutta erittäin hyvää trashia. Tarkoituksena on ollut tehdä 80-luvun tyylinen low-budget elokuva, ja se todellakin näkyy. Leffaan on palkattu mahdollisimman paljon isorintaisia naisia ja kyllähän sitä alaosaakin pitää vilauttaa. Toisaalta vastapainoksi leffassa on kolme maukasta hunkia kuten Jean Luc Bilodeau, jonka olisi suonut vilautella enemmän...

Gore on keskitasoa, eli ei mitään verrattuna edellisen osan veriorgioihin. Huumoria ja itseironiaa on paljon, eritoten David Hasselhoffin itseään pilkkaavan roolin ansiosta... 

Tämä ei ole läheskään niin huono kuin arvosteluissa on annettu ymmärtää, joten annankin tälle  3/5 tähteä. Tähtiä olisi tullut enemmän jos kesto olisi ollut pitempi..